Kosovokin itsenäistyi sitten lopulta ja sieltä aikoinaan pakolaisina tulleita albaanejahan on rakennustyömailla runsain mitoin. Sikäläiset miehet näköjään aivan pääsääntöisesti hakeutuvat rakennusalalle. He ovat tunnetusti hyviä työntekijöitä ja turkkilaisten tapaan maallistuneita muslimeja, joiden kanssa voi keskustella mistä tahansa asiasta.

Minulla asui aikoinaan naapurinani keski-ikäinen arabimies, joka kutsui minut varta vasten pihalle keskustelemaan, ainoastaan kertoakseen ettei minulla ole mitään oikeutta puhua hänen suomalaiselle vaimolleen. Olin pyykkituvassa harrastanut normaalia kevyttä huulenheittoa hänen iloisen vaimonsa kanssa, mistä tämä ilmeisesti oli miehelleen maininnut. Nyt tämä mies siis katsoi oikeudekseen rajoittaa oman vaimonsa ja minun suomalaista sananvapautta, kun taas hän itse nauttisi tästä etuoikeudesta täysimääräisenä. Kehotin arabia haistamaan kamelin paskat ja sanoin Suomessa aina puhutun naisille ja aiotaan puhua vastakin. Myöhemmin tämä mies otti minusta valokuvia pihalla ja jos olisin suvaitsevainen suomalainen, niin voisin kyynelsilmin ajatella hänen liimanneen ne ystävänkirjaansa. Lehtiä lukevana realistina oletan kuitenkin kuvieni päätyneen aivan muille listoille.

Muutamia vuosia sitten eräänä kesäyönä odottelin junaa Helsingin rautatieasemalla. Muutoin tyhjällä asemalla odotteli junaa myös alle parikymppinen tumma tyttö, jonka kanssa ajauduin juttusille. Tämä sujuvasti suomea puhunut kaunotar oli Kosovon albaani ja viimeistä vuottaan lukiossa. Hänen perheensä oli tullut pakolaisina Suomeen ja hänen vanhempansa olivat eronneet, kuten hänelle kerroin itsekin olevani. Jossain vaiheessa tuo tyttö kehui minun olevan hieno mies ja kysyi voisiko hän antaa minulle äitinsä sähköpostiosoitteen. Olin tapahtumahetkellä täysin selvin päin, raskaan työrupeaman jäljiltä loistavassa fyysisessä iskussa ja vielä siistissä kesäpuvussa keikoilin. Lisäselvityksenä vain mainitsin. Enhän minä tällaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä, joten äidiltään luvan soiteltuaan tyttö antoikin minulle tämän puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen.

Muutamia kertoja minä soittelinkin tälle tulkkina toimivalle naiselle ja vaihdoimme sähköposteja, mutta koska hänen ex-miehensä yritti aktiivisesti saada naistaan takaisin, niin jäi asia siihen. Olen elämäni varrella pimpsaa jahdatessani kuluttanut tolkuttomat määrät rahaa ja energiaa, ylittänyt korkeita vuoria ja uinut leveiden vesistöjen poikki. Silti tämä balkanilainen kurkunleikkaus- ja verikostokulttuuri sai minutkin epäröimään. Naisella oli kaksi poikaa varttumassa ja jossain vaiheessa nämä olisivat kuitenkin isänsä kanssa kutsumassa minut epätasaiseen sapelitanssiin. Olisinko silloin valmis taistelemaan kuolemaani asti hyvää vauhtia ikääntyvästä viiksekkäästä albaaninaisesta; tämä kysymys minun oli pakko itselleni asettaa. Kuitenkin oli itsetuntoani hivelevää tyttären katsottua minut äitinsä arvoiseksi. Tosin tuossa tilanteessa vielä piiloon jääneet lappilaiset juomistottumukseni viittaavat enemmänkin serbialaiseen tapakulttuuriin. Siis ruuan kanssa lasi viiniä, mutta kahvin ja konjakin kanssa voikin sitten jo hurahtaa kokonainen viikko.

Rakennusalan työehtosopimus päättyy helmikuun lopussa ja mikäli neuvotteluissa ei ole siihen mennessä edistytty, niin maaliskuun alussa alkaa ylityökielto. Pari venäläistä väitti tohkeissaan, ettei tuollainen mieletön kielto voi koskea ulkomaalaisia. Kerrottuani asian kuitenkin olevan niin, he kirosivat suomalaisten estävän heiltä työnteon. "Suomi on paska maa, jossa on paska lakeja! "Taidankin joutua hakemaan lääkäriltä reseptin kaiken tunne-elämän puuduttavaan Litiumiin. Muut suomalaiset rakennustyöläiset ilmeisesti jo käyttävät sitä, koska eivät tuollaisiin puheisiin enempää reagoi.